”Oot siinä ja otat sen ihmisen sellasena kun se on” – Maahanmuuttajuutta risteävien erokategorioiden rakentuminen kotouttamistyön ammattilaisten puheessa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kotouttavaa asiakastyötä tekevien viranomaisten puhetta maahanmuuttaja-asiakkaisiin liitetyistä eroista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työntekijät kategorisoivat maahanmuuttajien välisiä eroja ja niiden vaikutuksia kotouttamistyön kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu Turun kaupungin ulkomaalaistoimiston työntekijöiden kanssa keväällä 2017 toteuttamistani etnografisista haastatteluista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on poikkitieteellinen, sillä se rakentuu uskontotieteen ja sukupuolentutkimuksen teoriataustoista. Ymmärrän lainsäädännön perusteella kotoutumisen siirtymävaiheeksi, jonka tavoitteena on maahanmuuttajan sosiaalisen aseman vakiintuminen aktiiviseen, yhdenvertaiseen osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa, ja kotouttamisen tässä prosessissa ohjaamiseksi ja tukemiseksi. Hyödynnän prosessiluonteen määrittelyssä William Turnerin käsitettä liminaali. Kotoutumisen liminaalitilat muotoutuvat moninaisiksi maahanmuuttajien välisten erojen seurauksena. Tarkastelen eroja sukupuolentutkimuksessa käytetyn intersektionaalisuuden käsitteen avulla. Käsite viittaa sosiaalisten erojen kuten sukupuolen, iän, rodun ja seksuaalisen suuntauksen yhtäaikaisiin vaikutuksiin eri yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa ympäristöissä. Olen toteuttanut analyysin teoriaohjaavana laadullisena sisällönanalyysinä, jonka tarkentamiseksi hyödynsin kategoria-analyysin menetelmää eropuheen jäsennysten tunnistamisessa. Merkittäviksi erokategorioiksi aineistossa hahmottuivat sukupuoli, ikä, koulutus, pakolaisuus ja uskonto/kulttuuri. Niiden kategorisointitavat määrittyivät suhteessa kotouttamisen yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Erojen rakentuminen oli haastattelupuheessa yhteydessä siihen, millaisia seurauksia niillä nähtiin olevan asiakkaiden tosiasiallisten elämäntilanteiden ja rakenteiden kohdatessa. Osa eroista oli lähtökohtaisesti huomioitu työn käytänteissä, esimerkiksi kotiäideille ja iäkkäille suunnatuissa opetusryhmissä. Toisaalta eropuhe muodostui haasteeksi, sillä haastateltavat välttelivät stereotypioiden tuottamista. Eroavaisuuksien sijasta he viittasivat mieluummin joko asiakkaidensa universaaliin ihmisyyteen tai jokaisen tilanteen yksilöllisyyteen. Haastattelemani työntekijät toteuttavat kotouttamisen rakenteiden puitteissa kotolain tavoitetta yhdenvertaisuuden edistämisestä. Työni perusteella rakenteet eivät kuitenkaan välttämättä huomioi riittävästi maahanmuuttajien välisiä eroja, ja siksi osa heistä on vaarassa pudota rakenteiden reunamille. Ne saattavat siis jopa vahvistaa marginalisoitumista, joten erot huomioivaa tutkimusta on tehtävä myös jatkossa